Pekka Himanen on hahmo, joka on viime viikkoina täyttänyt
iltapäivälehtien kansilehdykät hieman taiteilijamaisella olemuksellaan.
Ongelmana ei niinkään ole ollut Himanen itse, vaan hänen tutkimusryhmänsä
tuottama väliraportti Sininen kirja, joka tilattiin valtion laskuun ilman
kilpailutusta.
Päätin lukaista tuon ”kohuteoksen” , jotta en rakentaisi
mielipidettäni iltapäivälehtien mässäilevien otsikoiden ja katkelmien
perusteella. Kirja käsittää varsin nimekkään tutkimusryhmän ajattelun tuloksia
Suomen tulevaisuuden rakentamista ja ongelmien ratkomista varten. Ideahan
itsessään on oikein mainio, fiksuja ihmisiä miettimässä valtion tulevaisuutta
ja mahdollisuuksia, joten nostin odotukseni korkealle.
Ensinnäkin, pakko kumota tuo iltapäivälehtien
provokatiivinen väittämä ”Täydellistä puppua”, sillä sitä se ei ole. Teos
sisältää pohdintaa yhteiskuntarakenteesta, sen muodostumisesta ja vaikutuksista
päättyen ihmisten individuaaliin hyvinvointiin. Kaikki tärkeitä aiheita ja
pohdinnoissa otetaan esille tutkimuksia ja erilaisia yhteiskuntatieteellisiä
teorioita, joista osa on hyvin vanhojakin, mutta edelleen päteviä työkaluja.
Haaste ja varsinainen kohu on noussut mielestäni teoksen
keskeneräisyydestä. (tämä Sininen kirjahan on vain väliraportti) Asioita ei ole
viety loppuun tai millään tavoin konkreettisille tasoille. Sisältö on hyvin
pitkälti itsestäänselvyyksiä puettuna tekstimuotoon, jonka jälkeen aihe on
linkattu joihinkin tutkimuksiin tai teorioihin. Tämähän ei sinänsä vielä vaadi
kummoistakaan ajattelijaa, riittää kun on tutustunut aihetta käsitteleviin
julkaisuihin. Toimintamalli on suurelle kansalle tuttu tiettyjen poliittisten
toimijoiden hapatuksista. Kun päätös ei miellytä itseä, niin sivusta voi huutaa,
että asia pitää hoitaa toisin ja jättää kuitenkin ratkaisun etsiminen muille,
jolloin lopullisen päätöksen vastuun kantaa joku muu, kuin huutelija.
Jotta oma kirjoitelmani ei mene juuri leimaamani huutelun
puolelle aion nyt esittää oman näkemykseni, miten Pekan olisi tullut toimia
toisin:
1.
Älä julkaise keskeneräistä työtä ja sen jälkeen
vetoa siihen, että työ on kesken.
2.
Ole konkreettinen ja tuo esille oikeita asioita.
Tyhjänpäiväisestä täytepupputekstistä ei ole kenellekään hyötyä ja sen ymmärtää
jokainen kaduntallaaja.
3.
Jos olet kuitenkin mokannut kohdat 1. ja 2.,
niin älä piiloudu sekä kiertele, vaan seiso suorassa ja kanna vastuusi
tapahtuneesta.
4.
Älä nosta esille epäoleellisia asioita tärkeinä
asioina.
5.
Älä aliarvioi ihmisiä. Vaikka olisit kuinka
fiksu, niin jos et puhu samaa ”kieltä” muiden kanssa, niin varmista, että muut
ymmärtävät. Mikäli eivät ymmärrä, niin sanomisillasi ja julkaisuillasi ei ole
mitään painoarvoa.
Odotan innolla lopullista teosta ja sen tarjoamaa antia.
Vilpittömästi toivon sen olevan aitoa asiaa sisältävä teos, sillä ainekset
siihen ovat olemassa. Muussa tapauksessa suomalaisen huippuajattelijan arvostus
tulee varmasti lähentelemään puhdasta nollaa.
Olli Henrik Toiviainen
Töölöläinen pienviljelijä ja suoraselkäisten sekä
konkreettisten asioiden arvostaja
Sinisen kirjan voi lukea täältä: http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/pdf/2012/sininen-kirja/fi.pdf
