Näin kasvatat 200% yrityksesi näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa!

Yritykset ovat lähteneet viime vuosina hyvin voimakkaasti mukaan sosiaaliseen mediaan. Perinteisten mainontakeinojen hiipuessa somesta on muodostunut uudentyyppinen viestintäkanava, jonka käyttö ja säännöt ovat vielä monin paikoin epäselviä. Samalla mainonnan tekeminen on muuttunut, sillä yksi sopiva julkaisu sosiaalisessa mediassa saattaa synnyttää enemmän mainosarvoa, kuin satojen tuhansien arvoinen paperille painettu suorapostitus tai televisiomainos. Somessa jokaisella on mahdollisuus olla merkittävä mainostaja ja se jos mikä on mullistavaa!

Jokaisen henkilön ollessa potentiaalinen markkinointiväline, syntyy täysin uudenlainen tapa ja mahdollisuus tehdä mainontaa. Tapasin tällä viikolla Netprofile Finland Oy:n viestintäkonsultin Christina Forsgårdin, joka on menestyksekkäästi luotsannut useita yrityksiä ja merkittäviä tahoja sosiaalisen median aallokkoon. Mielenkiintoiseksi keskustelunaiheeksi nousi eettinen kysymys siitä, että tuleeko yrityksen työntekijän mainostaa yrityksensä tuotteita ja/tai palveluita sosiaalisessa mediassa?

Kysymys jäi pyörimään mieleeni ja päätin tehdä aiheesta pikatutkimuksen, jonka julkaisin facebook profiilissani. Vastaajakunta muodostui suurimmaksi osaksi y-sukupolven edustajista, jotka ovat jo työelämässä tai juuri sinne siirtymässä sekä luonnollisestikin jo mukana sosiaalisessa mediassa jollain tapaa. Vastauksia tuli yhteensä 35kpl ja tulos oli kerrassaan mielenkiintoinen.

Ehdottomasti mielenkiintoisin huomio on se, että 34% vastaajista ei mainosta työnantajan tuotteita ja/tai palveluita sosiaalisessa mediassa tällä hetkellä, mutta olisivat kuitenkin valmiita mainostamaan, mikäli se koettaisiin hyödylliseksi. Näinollen yrityksillä on käsissään täysin käyttöönottamaton voimavara, mikä mahdollistaisi käyttöönotettuna sen, että yhteensä 51% yrityksen työntekijöistä markkinoisi tuotteita ja palveluita sosiaalisessa mediassa nykyisen 17% sijaan. Tämä tarkoittaisi noin 200% lisäystä nykyiseen!

Tämän aikaansaanti vaatii yrityksiltä vain sen, että se viestii henkilöstölleen some markkinoinnin tärkeydestä ja ohjeistaa markkinoinnin tapoja sekä tarjoaa valmiita malleja, jolloin kynnys mainontaan on mahdollisimman pieni ja se koetaan aidosti tärkeäksi osaksi työtä.

Totta on, että lyhyt ja kapeaotantainen kyselytutkimukseni ei anna aukotonta kuvaa yritysten henkilöstön suhtautumisesta someen, mutta sitä voidaan pitää suuntaa antavana ja mahdollisena tulevaisuuden työkaluna, sillä PWC:n tutkimuksen mukaan y-sukupolvi tulee kuitenkin muodostamaan 50% maapallon työvoimasta vuoteen 2020 mennessä.

Selvää on kuitenkin se, että potentiaalia somessa piilee ja voittajia ovat ne, jotka onnistuvat valjastamaan sen täyteen tehoonsa!

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen pienviljelijä ja somen suurkuluttaja

PS: Mielenkiintoista nähdä, ovatko tulevaisuudessa kaikki töissä Somessa, kuin Karim Z. Yskowicz 

 

Millainen tapaamiskäyttäytyjä sinä olet?

Minulla on suuri ilo tavata vuosittain satoja minulle uusia ihmisiä. Mitä enemmän ihmisiä tapaan, sitä laajemmaksi oma näkemyskenttäni muuttuu, kun kuulen lukemattomia näkemyksiä maailmasta ja sen asioista. Lähes jokaiselta opin ja saan arvokkaita näkemyksiä omaan toimintaani, minkä koen suureksi rikkaudeksi.

Viime aikoina olen alkanut kiinnittämään huomiota ihmisten tapaamiskäyttäytymiseen. Lähinnä siitä näkökulmasta, että miten eri ihmiset käyttäytyvät tavatessaan uusia ihmisiä. Asia on erittäin mielenkiintoinen, sillä niinsanotun ensivaikutelman kun voi luoda ainoastaan kerran. Mielestäni ihmiset voi jakaa karkeasti neljään ryhmään tapaamiskäyttäytymisensä perusteella:

1       Avoin tapaamiskäyttäytyjä

·         Henkilö, jonka kanssa keskustelu on avointa ja rentoa. Hän on aidosti kiinnostunut sinusta ja siitä mitä teet. Sen lisäksi hän kertoo hyvin avoimesti omista asioistaan ja pyrkii löytämään uusia näkemyksiä oman kehityksensä vuoksi.

·         Monesti nämä henkilöt ovat menestyneitä elämänsä eri osa-alueilla, sillä avoin ajattelu ja jatkuva tahto kehittyä on vienyt heitä voimakkaasti eteenpäin. Heillä on laaja kontaktiverkosto ja se on myös aktiivinen.

·         Tällaisen henkilön kanssa toimii mielellään ja siitä saa myös energiaa omaan toimintaan.

2       Varautunut tapaamiskäyttäytyjä

·         Henkilö, jonka kanssa Keskustelu sujuu, mutta se on hieman jäykähköä ja formaalia.

Mitenkään syvälle ei keskusteluissa edetä, eikä se oikeastaan anna kummallekaan yhtään sen enempää, kuin on toiminnan kannalta välttämätöntä.

·         Henkilöstä jää miellyttävä tunne, mutta mitään suoranaista kipinää tästä ei herää ja seuraavana päivänä, et luultavasti edes muista hänen nimeään.  

·         Tällaisen henkilön kanssa asiat saa kyllä hoidettua, mutta siihen se sitten jääkin.

3        Narsistinen tapaamiskäyttäytyjä

·         Tämän henkilön kanssa saa helposti keskustelun alkuun, mutta varsinaista keskustelua ei synny, sillä narsisti läpättää omia juttujansa taukoamatta, eikä hän ole varsinaisesti mitenkään kiinnostunut sinusta.

·         Epäonnistumisia tämä yksilö ei ole koskaan kokenut, sillä hänen onnistumisprosenttinsa on aina täydet 100%. Tällaisen henkilön kanssa voit helposti viettää vaikka koko päivän, mutta sen anti on sinulle täysi nolla. Narsisti on kyllä saanut pönkitettyä omaa itsetuntoaan, sillä onhan hän päässyt kertomaan ”sille pojulle” kuinka asiat pitää hoitaa.

·         Monesti nämä ihmiset eivät juurikaan katso silmiin ja tapaamisen päätteeksi sinua väsyttää ja ajattelet vain, että toivottavasti tämän yksilön kanssa ei tarvitse enää kohdata.

4        Sulkeutunut tapaamiskäyttäytyjä

·         Kuka? Heitä ei oikeasti ole juurikaan tavattu, sillä tapahtumissa he löytävät sen pimeimmän raon, minne aurinko ei paista ja heidän elämäntehtävänsä tuntuu olevan ihmisten vältteleminen. (keskustelusta puhumattakaan)

Miten tämä kaikki sitten liittyy liike-elämään ja elämään yleensäkin? Kaikenlaisen liiketoiminnan harjoittaminen on aina enemmän tai vähemmän suhdetoimintaa, sillä limsa-automaattia lukuun ottamatta lähes kaikki kaupankäynti tapahtuu kuitenkin ihmisten kesken. Näinollen suorin vaikute omaan menestykseen löytyy suoraan omasta käyttäytymisestä.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole niinkään löytää itseään tietystä lokerosta, vaan herättää miettimään, että millainen minä haluan olla?

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen pienviljelijä, joka haluaa olla Avoin tapaamiskäyttäytyjä

PS: Ohessa linkki mielenkiintoiseen Pia Lappalaisen väitöstutkimuksesta kertovaan artikkeliin, joka käsittelee tunneälykkyyttä johtajissa. Ihmisten tapaaminen, jos mikä on tunneälykkyyden oiva mittari. http://lehti.tek.fi/content/tunne%C3%A4lykk%C3%A4%C3%A4st%C3%A4-pomo-tulee-ei-%C3%A4lyp%C3%A4%C3%A4st%C3%A4

Sontakasa kellarissa, kuka lapioi?

Jo pitkän aikaa on käyty keskustelua TeliaSoneran Uzbekistanin lahjussekoilusta. Johtajia on vaihdeltu käänteiden mukaan ja tuuli onkin ollut varsin voimakasta. Ikävää tilanteesta tekee se, että asia ei ratkea johtoa vaihtelemalla. Itse asiassa päinvastoin, mitä vähemmän taloon jää ihmisiä, jotka ovat olleet koko sotkussa mukana enemmän tai vähemmän, sitä hankalammaksi menee myös asian selvitys. Toki asiaa puidaan oikeusistuimissa, mutta siinä vaiheessa toiminta saa täysin uudet pelisäännöt.

 

Jokin aika sitten TeliaSoneran hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin yksi Ruotsin vaikutusvaltaisimmista naisista. Kuuleman mukaan Marie Ehrling päätti ottaa tuulisen paikan vastaan sen jälkeen, kun oli lukenut sisäisen Uzbekistan selvityksen kannesta kanteen.  Selkeästi hänellä on ajatus asian selvittämisestä, jonka jälkeen toimintaa päästään jatkamaan normaalisti.

Ennen kaikkea nostan hattua. Ensinnäkin euroopan viidenneksi suurimman teleoperaattorin johdossa oleminen on jo upea saavutus sinällään, mutta sen lisäksi kunnioita hänen päätöstään lähteä tilanteeseen, jossa tietää joutuvansa perkaamaan muiden jäljiltä kellarin jäänyttä sontakasaa. Kaikki eivät nimittäin olisi lähteneet!

Ehrling poikkesi puhumassa jokin viikko sitten Talouselämän järjestelmässä tilaisuudessa. Hän painotti puheessaan maailman muuttumista ja sitä kuinka yhteiskuntamme rakentuu yhä enemmän ja enemmän verkkojen varaan. Lahjusskandaalin hän sen sijaan ohitti muutamalla lauseella, mikä lieni tietoinen ratkaisu, sillä lehdistö hoitaa asian vatkaamisen muutenkin.

Koko tilanne on mielestäni oikein mainio esimerkki siitä, että kun kellari on täynnä sontaa, niin siivota se pitää ennemmin tai myöhemmin. Kaikkein nopeiten asian saa pois päiväjärjestyksestä lapioimalla sen pois. Sen sijaan, että pyritään ensin löytämään kasan aiheuttaja ja rikokseen syyllistynyt rekkakuski. Niitä voidaan penkoa myöhemminkin, mutta kellaria päästään kuitenkin hyödyntämään vasta kun se on tyhjennetty. Tapauksessa on mielestäni myös syytä ottaa huomioon, että ylin johto vastaa viimekädessä kaikesta, mitä kellariin on kertynyt, riippumatta kuka on kellarista vastannut.

  

Mielestäni on myöskin tietyllä tavalla naiivia väittää, että kaikki yritykset pelaisivat ja pystyisivät pelaamaan aina niillä niinkutsutuilla "oikeilla säännöillä" joka tilanteessa. Maassa maan tavalla kuuluu sanonta ja totuus on se, että useassa maassa liiketoiminnan harjoittamisen edellytys on ”tietynlainen” rahavirtojen kulku. (huom. älköön nyt kuitenkaan tulkittako, että tämä olisi kirjoittajan mielestä oikein)

TeliaSoneran tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta, sillä kaikkihan me tiedämme, että paistaa se päivä sontakasaankin!

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen pienviljelijä ja naisjohtajuuden vakaa kannattaja

Himasen Sininen – Niin hyvää, ettei sanotuksi saa, Eiku?

Pekka Himanen on hahmo, joka on viime viikkoina täyttänyt iltapäivälehtien kansilehdykät hieman taiteilijamaisella olemuksellaan. Ongelmana ei niinkään ole ollut Himanen itse, vaan hänen tutkimusryhmänsä tuottama väliraportti Sininen kirja, joka tilattiin valtion laskuun ilman kilpailutusta.

Päätin lukaista tuon ”kohuteoksen” , jotta en rakentaisi mielipidettäni iltapäivälehtien mässäilevien otsikoiden ja katkelmien perusteella. Kirja käsittää varsin nimekkään tutkimusryhmän ajattelun tuloksia Suomen tulevaisuuden rakentamista ja ongelmien ratkomista varten. Ideahan itsessään on oikein mainio, fiksuja ihmisiä miettimässä valtion tulevaisuutta ja mahdollisuuksia, joten nostin odotukseni korkealle.

Ensinnäkin, pakko kumota tuo iltapäivälehtien provokatiivinen väittämä ”Täydellistä puppua”, sillä sitä se ei ole. Teos sisältää pohdintaa yhteiskuntarakenteesta, sen muodostumisesta ja vaikutuksista päättyen ihmisten individuaaliin hyvinvointiin. Kaikki tärkeitä aiheita ja pohdinnoissa otetaan esille tutkimuksia ja erilaisia yhteiskuntatieteellisiä teorioita, joista osa on hyvin vanhojakin, mutta edelleen päteviä työkaluja.

Haaste ja varsinainen kohu on noussut mielestäni teoksen keskeneräisyydestä. (tämä Sininen kirjahan on vain väliraportti) Asioita ei ole viety loppuun tai millään tavoin konkreettisille tasoille. Sisältö on hyvin pitkälti itsestäänselvyyksiä puettuna tekstimuotoon, jonka jälkeen aihe on linkattu joihinkin tutkimuksiin tai teorioihin. Tämähän ei sinänsä vielä vaadi kummoistakaan ajattelijaa, riittää kun on tutustunut aihetta käsitteleviin julkaisuihin. Toimintamalli on suurelle kansalle tuttu tiettyjen poliittisten toimijoiden hapatuksista. Kun päätös ei miellytä itseä, niin sivusta voi huutaa, että asia pitää hoitaa toisin ja jättää kuitenkin ratkaisun etsiminen muille, jolloin lopullisen päätöksen vastuun kantaa joku muu, kuin huutelija.

Jotta oma kirjoitelmani ei mene juuri leimaamani huutelun puolelle aion nyt esittää oman näkemykseni, miten Pekan olisi tullut toimia toisin:

1.       Älä julkaise keskeneräistä työtä ja sen jälkeen vetoa siihen, että työ on kesken.

2.       Ole konkreettinen ja tuo esille oikeita asioita. Tyhjänpäiväisestä täytepupputekstistä ei ole kenellekään hyötyä ja sen ymmärtää jokainen kaduntallaaja.

3.       Jos olet kuitenkin mokannut kohdat 1. ja 2., niin älä piiloudu sekä kiertele, vaan seiso suorassa ja kanna vastuusi tapahtuneesta.

4.       Älä nosta esille epäoleellisia asioita tärkeinä asioina.

5.       Älä aliarvioi ihmisiä. Vaikka olisit kuinka fiksu, niin jos et puhu samaa ”kieltä” muiden kanssa, niin varmista, että muut ymmärtävät. Mikäli eivät ymmärrä, niin sanomisillasi ja julkaisuillasi ei ole mitään painoarvoa.                 

Odotan innolla lopullista teosta ja sen tarjoamaa antia. Vilpittömästi toivon sen olevan aitoa asiaa sisältävä teos, sillä ainekset siihen ovat olemassa. Muussa tapauksessa suomalaisen huippuajattelijan arvostus tulee varmasti lähentelemään puhdasta nollaa.

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen pienviljelijä ja suoraselkäisten sekä konkreettisten asioiden arvostaja

 

Sinisen kirjan voi lukea täältä: http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/pdf/2012/sininen-kirja/fi.pdf

Kyproslainen kukkaro

Viime viikkoina on käyty vilkasta uutisointia Kyprokselta, jossa ihmiset ovat nostaneet pankkitalletuksiaan enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä. Mielenkiintoista on ollut seurata niin nopeasti tapahtuvaa pankkitalletuspakoa, sillä ongelma kärjistyi siihen, että valtio aloitti nostojen sääntelyt tarkoituksenaan hiljentää valuuttapakoa ja koska sekään ei riittänyt, niin pankit lyötiin muutamaksi viikoksi kiinni. Mallihan on perinteinen, sillä Venäjälläkin suljettiin Moskovan Pörssi muutamia vuosia sitten, kun osakekurssit laskivat luvattoman nopeasti.

Kyproksen tilanne on kurja, sitä ei käy kiistäminen. Mielenkiintoista on kuitenkin mm. Venäläisten suursijoittajien reagointi aiheeseen, sillä osalla heistä on jäänyt sinne hieman enemmänkin ”kaniin” kuin monella muulla. Valitettavan selvää on myös se, että monesti nämä samat henkilöt ovat sieltä vaikutusvaltaisimmasta päästä, joten heillä on myös parhaat edellytykset selvitä selkkauksesta ns. kuivin jaloin.

Tapasin viime viikolla taikuri, maagikko Robert Jägerhornin, joka on palkittu taidoistaan kansainvälisellä tasolla. Robertilla oli mukanaan kukkaron sulkijamekanismi, ilman varsinaista kukkaro-osaa. Hetken sulkijaosaa tutkittuamme totesimme sen sisältävän yhtä paljon rahaa, kuin Kyproslainen pankki. Alan asiantuntijana Jägerhorn nosti sulkijan katseemme keskipisteeksi ja totesi, että ”katsokaas asiat eivät ole aina sellaisia miltä ne näyttävät”  Samalla hän ilman sen kummempia ponnisteluja alkoi kiskoa tuosta juuri tyhjäksi toteamastamme kukkaronsulkijasta ehtaa rahaa. Koska rahanteko näytti helpolta, niin pyysimme josko siitä liikenisi meille muillekin, mutta se ei ollut mahdollista, sillä se aiheuttaisi kuulemma inflaatiota.

Loppupäätelmämme aiheesta oli toteamus, että kyseessä taisi olla Kyproslainen kukkaro, sillä niille kellä on vaikutusvaltaa, löytyy myös Kyprokselta rahaa. Toisinaan se kylläkin saattaa virrata sieltä humanitäärisen avun nimissä, mutta vanhan sanonnan mukaan ”Raha ei haise”.

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen pienviljelijä ja taikojen ystävä

Linkkinä taikuri Robert Jägerhornin kotisivut: http://www.jagerhorn.net/index.htm