Rikastakaa lähipiiriänne!

Luin peräkkäin Steve Jobsin elämänkerran, sekä Jorma Ollilan Mahdoton menestys kirjan. Molemmat kertomukset olivat totaalisen erilaisia ja molemmat ovat kuvauksia ihmisistä, joiden menestys on ollut omaa luokkaansa. Kukaan ei onnistu yksinään, vaan viimekädessä jokaisen menestyvän ihmisen takana on joukko sitoutuneita ihmisiä. Tätä ei myöskään peitelty kummassakaan kirjassa, vaan esiin nousi hyvin selkeästi lähipiirin tärkeys ja sen merkitys menestykseen

Silloin kun tavoitellaan huipputuloksia, niin on sanomattakin selvää, että jokaisen osa-alueen on onnistuttava erinomaisesti. (tästä voisi joku ammattiurheilija puhua tuntikausia) Tämän vuoksi myös lähipiirin henkilöiden on oltava juuri oikeanlaisia oman alueensa huippuja. Tämän toteaminen on varsin helppoa, mutta varsinainen kysymys kuuluu, että miten rakennetaan huippulähipiiri?

Vuosien aikana olen vieraillut lukemattomissa yrityksissä ja tavannut niiden toimitusjohtajia sekä lähipiiriin kuuluvia henkilöitä. Joukossa on ollut paljon menestyviä yrityksiä, huonosti menestyviä yrityksiä, sekä kaikkea siltä väliltä. Menestyvissä yrityksissä on kuitenkin muutamia selkeästi toistuvia elementtejä, joita kannattaa mielestäni miettiä oman lähipiirin muodostuksessa. Mielestäni ehkä mielenkiintoisin on erilaiset ajattelutavat.

Eri tavalla ajattelevia ihmisiä, jotka jakavat samanlaiset arvot

Joukkoon on valittu erilaisia ja eritaustaisia ihmisiä, jotka ajattelevat asioista eri tavalla. Näin lähipiirissä omia ajatuksia pyöritetään kaiken aikaa ja näkemykset eivät muutu homogeeniseksi massaksi, vaan pysyvät luovina ja innovatiivisina. 

Kun nämä ihmiset kuitenkin jakavat samanlaiset arvot, niin viimekädessä he toimivat niiden arvojen puolesta, joita muut lähipiirin jäsenet edustavat.

Mikäli lähipiiri koostuu on vain samalla tavalla ajattelevista ihmisistä, niin oppiminen hidastuu merkittävästi ja vieraantuu täysin siitä tosiasiasta, että maailmassa on paljon eri tavalla ajattelevia ihmisiä, joita monessa tapauksessa vielä kutsutaan asiakkaiksi.

Lähipiirin erilaisuuden ylläpito vaatii työtä, mutta viimekädessä se on kuitenkin erittäin antoisaa ja varsinaista rikkautta.

 

Tämä ei suinkaan takaa mahdotonta menestystä, mutta edesauttaa sitä varmasti. Haastavan asiasta tekee se, että ihmiset ovat muuttuvia yksilöitä niin näkemyksien, arvojen kuin kaiken muunkin suhteen. Tällöin pitkään yhdessä toimineen joukon on monesti hankalaa säilyttää erilaiset ajattelumallit. Tähän perustuen herääkin johtopäätös siitä, että ihmisten kierto on oikein tervehdyttävää ja kehittävää niin organisaation, kuin henkilökohtaisenkin näkökulman kannalta!

Rikastakaa lähipiiriänne!

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen pienviljelijä ja erilaisten ajattelumallien ystävä

PS: Loppuun vielä huumoria: Mitä syntyy, kun kymmenen huippusuunnittelijaa laitetaan suunnittelemaan maailman hienoin iltapuku? – Kasa kompromisseja ja lähestymiskieltoja

Pohjanmaalla on havaittu Ihmissusia!

Kun ystäväni tuottaja Mikko Soukkala (Bottomland Productions) kertoi noin viisi vuotta sitten, että heillä on aikomuksena tehdä elokuva teini-ikäisestä ihmissudesta, oli ensimmäinen reaktio lähinnä huvittunut (lue: naurunremakka). Nyt kun viisi vuotta tapahtuman jälkeen istun elokuvateatterissa katsomassa tuota kyseistä elokuvaa, on huvittuneisuus vaihtunut kunnioitukseen merkittävää suomalaista elokuvaprojektia kohtaan. ”Anselmi Nuori Ihmissusi” on totta ja sen tarina on muutakin kuin kertomus pohjanmaalaisen kylän salaisuudesta.

Suomalaisista elokuvista hyvin harva nauttii paljonpuhuttua elokuvasäätiön tukea tai muitakaan merkittäviä tukia. Tämä ei tee siinä poikkeusta ja se juuri tekeekin siitä menestystarinan. Suurien tukibudjettien ja rahoittajien sijaan tekijät ovat etsineet ympärilleen värikkään joukon erittäin päteviä ihmisiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti elokuvan tekemiseen, sekä lukuisan määrän yrityksiä, joista kukin on osallistunut omalla tavallaan. Ajatus talkootyönä syntyneestä kokoillan tuotoksesta tuntuu uskomattomalta aikana, kun ihmisten sitouttaminen on vaikeampaa, kuin koskaan ja tutkimusten mukaan töitä halutaan tehdä vain sen verran kuin tarvitsee.

Kun elokuvaa tehdään viisi vuotta ja sen tekemiseen osallistuu yli satapäinen joukkio, on sanomattakin selvää, että paletin koossa pitäminen on vaatinut juurikin sitoutumista, pitkäjännitteisyyttä, uskoa omaan projektiin, tuhansia puhelinsoittoja ja satoja neuvotteluja. Sen lisäksi on pitänyt lujasti luottaa ihmisiin ympärillä ja olla kiitollinen heidän lukemattomista työtunneistaan.

Lopputuloksena kankaalle piirtyy tunti kaksikymmentä minuuttia suomalaista laatuelokuvaa, jonka suuren budjetin elokuvista erottaa ainoastaan lopputeksteissä esiintyvien ihmisten määrä, sekä heidän kaikkien sitoutuminen kyseiseen tuotantoon.

Kuva on napattu elokuvasalista, kun osa tekijäkaartia on kerääntynyt esittäytymään elokuvan jälkeen.

Elokuva on osoitus siitä, että ihmisissä on voimaa ja suuressa määrässä ihmisiä on paljon voimaa. Ilmiö on mielenkiintoinen, sillä tukien vähentyessä syntyy erilaisia malleja toteuttaa unelmien projekteja. Hyvänä esimerkkinä toimii myös viime vuosina verkkoon syntyneet rahoituksen hakusivustot, joissa kuka tahansa voi hakea rahoitusta projektilleen ja jokainen voi ryhtyä tukijaksi haluamallaan summalla. 

Erilaiset uudet mallit ja mahdollisuudet rahoituksen hakemiseen, sekä ihmisten intohimoinen asenne unelmiaan kohtaan rikastuttaa maailmaa entisestään ja se jos mikä tekee elämästä mielenkiintoista!

Käykäähän katsomassa, ensi ilta pe 24.1. Elokuvan kotisivut: http://www.anselm-movie.com/

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen pienviljelijä ja suurten suomalaisten tarinoiden rakastaja

PS: Suosittelen myös tutustumaan Tuffi Filmsin sivuihin, joiden lyhytelokuva Pitääkö Mun Kaikki Hoitaa? on valittu Oscar ehdokkaaksi. Hienoa kerrassaan!!!!!

#anselmi, #elokuva, #ihmissusi, #rahoitus, #sitouttaminen