Trendisana Brändi

Sain viime viikolla rautaisannoksen brändilogiaa tilaisuudessa, jossa yhtenä puhujana oli Anssi Vanjoki. Brändit itsessään ovat yksi suurista intohimoistani, joten olin vilpittömän innostunut pyöritellessäni erilaisia ajatuksia tilaisuudesta poistuessani.

Tietyllä mittapuulla on brändi sanana kärsinyt melkoisesti inflaatiota, sillä siitä on jossain määrin muotoutunut eräänlainen trendisana. Monet puhuvat sujuvasti brändinrakentamisesta ja sen ylläpidosta sekä kehityksestä, mutta viimekädessä harvat ovat siinä onnistuneet siten, että varsinaista brändiarvoa päästään oikeasti mittaamaan.

Vanjoki nosti brändinhallinnassa esille jäävuoriteorian, joka tässä tapauksessa menee kutakuinkin näin: monista vanhoista ja vakaista brändeistä on näkyvissä vain jäävuoren huippu. Tällöin pinnan alle jäävät kerrokset voivat kannatella tuota näkyvää osaa vielä pitkäänkin, vaikka laivat törmäilisivät näkyvään osaan ahkerasti. Vastavuoroisesti tuoreille brändeille ei ole kehittynyt alleen vakaata massaa, vaikka niistä olisikin näkyvillä samanlainen osuus, kuin vanhemmilla brändeillä. Vertauksen tiivistetty viesti voidaan ajatella niin, että tuore brändi kestää kolhuja huomattavasti heikommin, kuin vanha. Näinollen tuotaessa uusia tuotteita markkinoille, kannattaa ne nojata vanhaan ja vakaaseen brändiin, vaikka ne eivät perinteiseen tuoteportfolioon istuisikaan.

Liiketoiminnallisesti asia on mielenkiintoinen. Nykyään, kun yllättävän monet isotkin yritykset pitävät uudet tuotteet täysin erillään emobrändistä. Ajatellaan, että ei sotketa liiketoimintoja keskenään tai halutaan poistaa emobrändiltä mahdollinen epäonnistumisen mahdollisuus. Tästä viriääkin kysymys, että tekevätkö näin toimivat yritykset itselleen karhunpalveluksen, kun eivät anna vanhan emobrändin täyttä tukea uudelle tuotteelle, vaan toivovat sen pärjäävän täysin omillaan?

Tosiasia kuitenkin on, että kaikilla yrityksillä ei ole taustalla vanhaa ja vakaata brändiä, jolloin brändinrakennus on aloitettava aivan alusta ja uskottava lujasti omaan tuotteeseen. Näistä kumpuaakin elämää suurempia tarinoita, joista syntyy myöhemmin niitä valtabrändejä ja suomalaisia identiteettipalasia tuleville sukupolville!

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen pienviljelijä ja brändifani

PS: Anssille suuret onnittelut uudesta professorinvirasta. Pakko todeta, että Vanjoen salaisuus lienee ikääntyessä säilytetty nuorekas innostus asioihin ja maailman muuttamiseen, mikä on ehdottomasti sitä parasta tietotaitoa, mitä voi eteenpäin antaa.

Töitä tulevaisuudesta!!

Elämme aikaa, jolloin ihmiset tekevät tai ainakin kertovat tekevänsä yhä enemmän etätöitä. Asia on sinänsä hyvin mielenkiintoinen, että koko etätyökäsite on melko uusi ja herättää edelleen ristiriitaisia ajatuksia sen toimivuudesta, sekä tehokkuudesta. Selvää tuntuu olevan lähinnä se, että kaikilla on oma ”oikea” näkemyksensä aiheesta!

Käväisin jokin viikko sitten HR messuilla, jossa Viestintätoimisto Ellun Kanojen Kirsi Piha ja Liisa Poussa olivat kertomassa Dialogi hankkeensa tutkimustuloksista. Hanke käsitteli mm. työelämän muutosta sekä työelämään siirtyvien sukupolvien odotuksia ja näkemyksiä tulevasta.

Tutkimuksen keskeisimpiä havaintoja on mielestäni se, että etätyötä ei pidetä enää erikoisena tai hienona mahdollisuutena vaan päinvastoin itsestään selvänä osana päivittäistä työrytmiä. Tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista peräti 93% toivoo työnantajan tukevan etätöitä. Samaan aikaan yhä tärkeämmäksi nostetaan yhteiset pelisäännöt työn suorittamisessa. Hyvin loogista ja kuulostaa reilulta, sillä etätyö on kuitenkin luottamuspeliä, joka on kaiken a ja o.

Lähtökohtaisesti on hienoa, että ihmiset haluavat ja ovat valmiita yhteisten pelisääntöjen määrittelyyn työn tekemisestä. Jo lapsena opittu teesi siitä, että ”omat säännöt ovat parhaat säännöt” on siis vihdoin tekemässä tuloaan työpaikoille vai onko? Ajatuksen tasollahan kaikki on suhteellisen helppoa, mutta käytäntö on useasti osoittanut, että sääntöjen luominen vaatii aina kompromisseja, mikä taas sulkee pois koko idean hohdokkuutta. 

Onko siis tulevaisuudessa työnteon hakukriteeri lähinnä työpaikan säännöt, joiden katsotaan istuvan omaan ajattelumaailmaan? Kenties voisimme luoda täysin uudenlaisen työnhakuprosessin, jossa käsittelisimme vain ihmisten arvokysymyksiä sekä toimintatapoja. Tällöin varsinaisen työpaikan perimmäinen toiminta-ajatus olisikin ihan sivuseikka. 

Kanat nostaa tutkimuksessaan yhdeksi keskeisistä haasteista juuri yritysten jakaantumisen eri luokkiin. Luokkayritysyhteiskunta on varmasti mahdollinen, mikäli ihmisten persoonat ja arvot kategorisoidaan tarkasti ja sijoitetaan vain samanlaisia ihmisiä tietyntyyppisiin yrityksiin. Melko homogeenistä ja aiheuttaisi varmasti myös luovuuden kuihtumista, kun erilaiset ihmiset eivät pommittaisi enää toisiaan täysin poikkeaville ideoilla.

Kokonaisuutena pakko todeta, että Kanojen tutkimus antaa mielenkiintoisen näkökulman tulevaisuuden työntekoon sekä siihen suhtautumiseen. Asiat eivät varmasti ole niin mustavalkoisia, mitä luvut antavat ymmärtää, mutta selvää on, että tulevaisuuden työ on voimakkaassa murroksessa!

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen pienviljelijä ja etätyöntekijä

Viittaukset: Viestintätoimisto Ellun Kanojen Dialogi- hankkeen tulokset löytyvät osoitteesta: http://www.slideshare.net/EllunKanat/dialogi-2012-tulokset-ulos-hkeist-17024017