Sontakasa kellarissa, kuka lapioi?

Jo pitkän aikaa on käyty keskustelua TeliaSoneran Uzbekistanin lahjussekoilusta. Johtajia on vaihdeltu käänteiden mukaan ja tuuli onkin ollut varsin voimakasta. Ikävää tilanteesta tekee se, että asia ei ratkea johtoa vaihtelemalla. Itse asiassa päinvastoin, mitä vähemmän taloon jää ihmisiä, jotka ovat olleet koko sotkussa mukana enemmän tai vähemmän, sitä hankalammaksi menee myös asian selvitys. Toki asiaa puidaan oikeusistuimissa, mutta siinä vaiheessa toiminta saa täysin uudet pelisäännöt.

 

Jokin aika sitten TeliaSoneran hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin yksi Ruotsin vaikutusvaltaisimmista naisista. Kuuleman mukaan Marie Ehrling päätti ottaa tuulisen paikan vastaan sen jälkeen, kun oli lukenut sisäisen Uzbekistan selvityksen kannesta kanteen.  Selkeästi hänellä on ajatus asian selvittämisestä, jonka jälkeen toimintaa päästään jatkamaan normaalisti.

Ennen kaikkea nostan hattua. Ensinnäkin euroopan viidenneksi suurimman teleoperaattorin johdossa oleminen on jo upea saavutus sinällään, mutta sen lisäksi kunnioita hänen päätöstään lähteä tilanteeseen, jossa tietää joutuvansa perkaamaan muiden jäljiltä kellarin jäänyttä sontakasaa. Kaikki eivät nimittäin olisi lähteneet!

Ehrling poikkesi puhumassa jokin viikko sitten Talouselämän järjestelmässä tilaisuudessa. Hän painotti puheessaan maailman muuttumista ja sitä kuinka yhteiskuntamme rakentuu yhä enemmän ja enemmän verkkojen varaan. Lahjusskandaalin hän sen sijaan ohitti muutamalla lauseella, mikä lieni tietoinen ratkaisu, sillä lehdistö hoitaa asian vatkaamisen muutenkin.

Koko tilanne on mielestäni oikein mainio esimerkki siitä, että kun kellari on täynnä sontaa, niin siivota se pitää ennemmin tai myöhemmin. Kaikkein nopeiten asian saa pois päiväjärjestyksestä lapioimalla sen pois. Sen sijaan, että pyritään ensin löytämään kasan aiheuttaja ja rikokseen syyllistynyt rekkakuski. Niitä voidaan penkoa myöhemminkin, mutta kellaria päästään kuitenkin hyödyntämään vasta kun se on tyhjennetty. Tapauksessa on mielestäni myös syytä ottaa huomioon, että ylin johto vastaa viimekädessä kaikesta, mitä kellariin on kertynyt, riippumatta kuka on kellarista vastannut.

  

Mielestäni on myöskin tietyllä tavalla naiivia väittää, että kaikki yritykset pelaisivat ja pystyisivät pelaamaan aina niillä niinkutsutuilla "oikeilla säännöillä" joka tilanteessa. Maassa maan tavalla kuuluu sanonta ja totuus on se, että useassa maassa liiketoiminnan harjoittamisen edellytys on ”tietynlainen” rahavirtojen kulku. (huom. älköön nyt kuitenkaan tulkittako, että tämä olisi kirjoittajan mielestä oikein)

TeliaSoneran tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta, sillä kaikkihan me tiedämme, että paistaa se päivä sontakasaankin!

Olli Henrik Toiviainen

Töölöläinen pienviljelijä ja naisjohtajuuden vakaa kannattaja